Onko elämämme digitalisoituminen uhka vai mahdollisuus? Mistä johtuu rakkautemme digitalisaatioon? Entä tuoko digitalisaatio hyvää ruuantuotantoon? Miksi esimerkiksi ruuantuotannossa ei olla kiinnostuneita matalan teknologian ratkaisuista ja pientilojen kehittämisestä? Miksi kehitys- ja investointirahat menevät uusiin teknologioihin, kuten vertikaaliviljelyyn ja ilman auringon valoa tapahtuvaan viljelyyn tai älymaatalouteen?
Maatalouden kannattavuus on ollut vuosia laskussa ja kannattavuuden lisäämiseen etsitään kuumeisesti keinoja, tällä hetkellä digitalisaatiosta. Erilaisten digitaalisten ratkaisujen lisääntyessä, dataa kerätään nyt paljon. Samaan aikaan on käynnissä kilpajuoksu siitä, mikä taho pystyy yhdistämään ja hallinnoimaan tätä tällä hetkellä hajanaista tietoa.
Teknologiajätit astuneet ruokabisnekseen
Maailman suurimmat teknologiayritykset ja jakelualustat, kuten Microsoft ja Amazon, ovat aloittaneet elintarvikesektorin valloituksen. Mitä tämä tarkoittaa pienviljelijöille ja lähiruokajärjestelmille? Suuret toimijat kertovat motiivinaan olevan tuottajien ja kuluttajien tuomisen lähemmäksi toisiaan ja välikäsien vähentämisen. Onko todella näin vai hakevatko he vain siivuaan ruokabisneksessä liikkuvasta rahasta tai uusia liiketoimintamuotoja? Täytyy muistaa, että uusi tekniikoita ei kehitetä missään kuplassa vaan niiden kehityksen taustalla on rahaa ja siten valtaa.
Digimaailmassa valta ja voima perustuu dataan. Teknologiajätit keräävät nyt myös ruokaketjuun liittyen mahdollisimman paljon tietoa ja etsivät keinoja hyödyntää kerättyä tietoa taloudellisesti. Suuret teknologiayritykset ovat alkaneet investoida ruoka-alaan vahvasti, erityisesti pilvipalveluihin kytkettyihin digialustoihin. Esimerkiksi Microsoft kehittää alustaa nimellä Azure FarmBeats, joka toimii yhtiön Azure pilvipalvelun välityksellä. Palvelu tarjoaa viljelijälle reaaliaikaista dataa ja analyysia maan kunnosta, kasvien kasvusta ja tautitilanteesta. Tavoitteena on maksimoida sato ja minimoida kustannukset.
Myös siemeniä ja torjunta-aineita ja lannoitteita myyvät yritykset ovat mukana maatalouden digiloikassa. Esim. Bayer, maailman suurin siemen- ja torjunta-aineyritys kertoo, että sen Climate FieldView sovellusta käytetään jo 60 miljoonalla hehtaarilla ympäri maailman (1). Bayer tekee datan keruussa yhteistyötä maailman suurimman pilvipalvelun Amazon Web Services (AWS) kanssa. Bayer ilmoitti marraskuussa 2021 solmineensa yhteistyösopimuksen tiedonkeruussa Microsoftin Azure palvelun kanssa. (2)
Entä pientilat, jotka tuottavat suurimman osan maailman ruuasta? Tällä hetkellä ne ovat pääosin tiedonkeruuverkon ulkopuolella. Tavoitteena on saattaa myös pienet tilat datankeruun pariin, edes mobiilisovellusten välityksellä. Esimerkiksi Microsoftin Bill Gates on käyttänyt valtavasti rahaa erilaisiin ohjelmiin (esim. Alliance for a Green Revolution in Africa (AGRA)), joilla pyritään viemään kehittyviin maihin modernia teknologiaa. Näillä toimilla on kuitenkin ollut hyvin vähän vaikutusta. Microsoft ja AGRA virallistivat kumppanuutensa vuonna 2020 auttaakseen laajentamaan Azure FarmBeats -alustaa koko Afrikan mantereelle ja syventämään yhteisiä ponnistelujaan Microsoftin "chatbot"-sovelluksen Kuzabotin käyttöönottamiseksi (3).
Uusi väliporras
Toinen näiden uusien digitaalisten alustojen väitetty hyöty viljelijöille on se, että ne poistavat riippuvuuden "välimiehistä". Ja tässä onkin mahdollisuus luoda suoria kontakteja kuluttajiin. Olennaista on millaista ja kenen käsissä olevaa teknologiaa käytetään. Digitaaliset alustat eivät kuitenkaan poista sitä työtä, joka on tehtävä tuotteiden keräämiseksi ja jakelemiseksi kuluttajille saakka. Onnistuessaan digitalisaatio helpottaa ja optimoi ruuan jakelua lähiverkostossa ja vähentää väliportaita ja siten kustannuksia mahdollistaen paremman tulotason alkutuottajalle. Pahimmassa tapauksessa syntyy vain uusi välistävetäjä eli digipalvelun tarjoaja, eräänlainen näkymätön komentokeskus, joka saattaa pientoimijat omien palveluidensa kuluttajiksi.
Vaihtoehtona teknologiajättien tarjoamille palveluille, on syntynyt aloitteita, joiden tarkoituksena on luoda suuryrityksistä riippumatonta digitalisaatiota. Yksi niistä on "FarmHack", maailmanlaajuinen viljelijöiden yhteisö, joka rakentaa ja muokkaa työkalujaan ja jakaa tietoa tästä vapaasti verkossa (4).
Älymaatalous Suomessa
Suomessa maatalouden digitalisaatiota vie eteenpäin mm. AgriFood Data Space Finland -konsortio, johon kuuluu 55 suomalaista organisaatiota ruokajärjestelmän eri toimijoista. Suomalainen Cinia Oy, kehittää järjestelmää kerätyn datan yhdistämiseen ja jakamiseen eteenpäin, eräänlaista dataekosysteemiä. Cinian mukaan ”Data on uusi ruokaketjun raaka-aine, joka yhdessä sovituin säännöin tuottaa uutta lisäarvoa kaikille osapuolille”. Maatalouden dataa yhdistämään on kehitetty Cinia ValueNet -liiketoimintaekosysteemi, joka tuottaa kokonaiskuvaa liiketoiminnasta. Myös kuluttajat ovat tässä systeemissä mukana erilaisten sovellusten tuottaman tiedon kautta. Tulevaisuuden trendeistä puhuttaessa todetaan, että ruuan metadata nousee uudeksi kilpailutekijäksi kuluttajakentässä. Metadatan avulla voidaan ohjata kuluttajia tekemään ostopäätöksiä omien tarpeidensa ja arvojensa pohjalta.
Työtehoseuran digimaatalous.fi sivustolle on kerätty tietoa maatalouteen soveltuvista uusista teknologioista. (5)
Viisas maatalous
Onko olemassa muuta vaihtoehtoa kehittyä viljelijänä kuin ottaa käyttöön äppejä, antureita ja drooneja? Biodynaamisessa lähestymistavassa painotetaan viljelijän aktiivista roolia niin kasvi- kuin eläintuotannossakin. Viljelijän tulisi olla läsnä ja havainnoida luontoa ja tehdä tarvittavia toimenpiteitä havaintojen ja kokemuksensa pohjalta. Tämäkään vaihtoehto ei sulje pois digitaalisen teknologian käyttöä. Oleellista on tasapainon löytäminen ja teknologian valjastaminen apuvälineeksi, ei itsetarkoitukseksi. Älymaataloudella haetaan tuotannon kasvua ja kustannusten laskua eli kannattavuuden nousua. Tämä lähestymistapa on hyvin yksiulotteinen ja supistaa laadun käsitteen tarkoittamaan määrää.
Biodynamiikassa tuotetun ruuan laatu nähdään muodostuvan kahden prosessin: kasvun ja erilaistumisen myötä. Molemmat prosessit ovat ns. muotoavia voimia. Kasvun aikana syntyy kokoa ja kasvi tuottaa sokereita, tärkkelystä, aminohappoja ja muita ns. makroravinteita. Erilaistumisen aikana kasvi keskittyy tuottamaan aromeja, tuoksuja, värejä, vitamiineja, antioksidantteja ja muita terveyttä ylläpitäviä yhdisteitä. Näitä molempia prosesseja tarvitaan tasapainoisen kasvin aikaansaamiseksi eikä kumpikaan prosessi ole käynnissä yksinään. Kasvin kasvuvaiheesta riippuen niiden välinen suhde vain vaihtelee. Nuorella kasvilla kasvuprosessi on dominoiva ja kasvin iän myötä kasvu hidastuu ja erilaistuminen (tai kypsyminen) on isommassa roolissa.
Sopivan tasapainon saavuttaminen näiden kahden prosessin välillä on se viljelijän ammattitaitoa vaativa kohta. Jos viljelijä hakee vain nopeaa kasvua ja massaa unohtaen kasvin erilaistumisen merkityksen, tuotetaan kasveja, jotka ovat ensinnäkin itse alttiita erilaisille tuholaisille ja kasvitaudeille ja toisekseen tuottavat ravintoa, josta puuttuvat ihmiselle terveyttä ja aistinautintoa tuovat tekijät. Kasvuprosessia voidaan lisätä mm. ravinteilla, valon ja lämmön määrällä, kasvutilan lisäämisellä ja humuspreparaatilla. Ja erilaistumista voidaan edistää mm. rajaamalla kasvua ja vähentämällä kastelua sekä piipreparaatin käytöllä.
Tämän päivän teknologinen maatalous painottaa ensisijaisesti tätä kasvuprosessia tavoitellen nopeaa ja isoa satoa. Älymaatalouden menetelmillä tietysti voisi seurata myös jossakin määrin myös kasvin erilaistumiseen liittyviä tekijöitä, mikäli niin haluttaisiin. Siinäkin tapauksessa kasvin tarpeiden seuranta ja tulkinta ulkoistetaan viljelijältä tekoälylle. Ammattitaidon kehittämisen kannalta tämä suuntaus tuskin on se mielekkäin.
Viljelijä voi myös harjoittaa erilaisia tekniikoita ja siten omaa kykyään havainnoida kasvin tai eläimen tarpeita ja kehittyä viljelijänä. Tällainen lähestymistapa on empaattinen havainnointi, josta Joke Bloksma kertoi 2022 Goetheanumin maatalouspäivillä. Joke toimii opettajana Warmonderhofin maatalouskoulussa Hollannissa.
Empaattisessa havainnoinnissa yksinkertaistettuna eläydytään siihen mitä kasvi tekee käyttäen omaa sielua havainnointivälineenä. Empaattinen havainnointi prosessina tapahtuu kasvia havainnoidessa seuraavasti:
- Rentoudu, hengitä syvään ja hiljennä ajatuksesi
- Ota neutraali asenne, älä aseta mitään odotuksia
- Ota kunnioittava yhteys kasviin, jota tutkit
- Jäljittele kasvin elettä kehollasi
- Havaitse nämä eleet kehossasi. Millaista liikettä tai tunneta ne aiheuttavat.
- Katkaise yhteys kasviin ja yhdistä itsesi uudelleen.
- Etsi sanoja tai kuvia ilmaisemaan mitä kasvissa elää
Empaattista havainnointia voidaan käyttää yksinkertaisena työkaluna, jonka avulla viljelijä voi havainnoida mitä hoitotoimenpiteitä vaaditaan edellä mainittujen muotovoimien tasapainottamiseksi ja laadun lisäämiseksi tuotannossa.
Perinteisin kvalitatiivisten laboratorioanalyysien avulla on mahdotonta saada kuvaa kasvin laadusta kokonaisuutena. Silloin mitataan vain yhtä tai muutamaa parametria kerrallaan (esim. tietyn vitamiinin määrä tai kuiva-ainepitoisuus).
Laatua voidaan analysoida kokonaisvaltaisemmin käyttämällä kuparikloridikristallisaatiomenetelmää, josta esimerkki oheisessa kuvassa. Mutta siinäkin tarvitaan aikaa ja resursseja laboratoriossa. Empaattisen havainnoinnin menetelmällä saadaan nopeasti kristallisaatiomenetelmän kanssa korreloivia tuloksia ja se on viljelijälle paljon käytännöllisempi tapa.
Älyä vai viisautta?
Digitalisaatiossa ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa ulkoistetaan päätöksenteko tekoälylle pilveen. Pahimmassa tapauksessa viljelijän yhteys työhönsä ja maahan heikkenee oman havainnoinnin jäädessä vähemmälle. Viljelijä tekee työtä luonnon kanssa, joka on täynnä kokonaisvaltaisia prosesseja ja monimutkaisia riippuvuussuhteita. Luonnon ilmiöiden muuttaminen mitattavaksi dataksi pirstaloi kokonaisuuden ja toiminnasta voi kadota punainen lanka. Älystä tulee älytöntä.
Digitalisaation hurmassa yksinkertaiset, mutta kehittyneet instrumentit, kuten ihmisen sielu, jätetään helposti huomioimatta. Voi olla niin, että sitä mitä on vaikeaa kuvastaa tai todentaa materialistisen tieteen menetelmillä, on helpointa ohittaa. Empaattista menetelmää pellon laidalla käyttävä viljelijä ei näytä niin dynaamiselta kuin droonia lennättävä viljelijä. Pirstaloituneessa maailmassa voi olla myös haastavaa löytää sisäistä rauhaa todella pysähtyä ja olla läsnä luonnolle. Kuten kaikissa elämän prosesseissa, niin myös ruuantuotannossa, on tärkeää löytää sopiva tasapaino älyn ja viisauden välille. Silloin syntyy oivalluksia ja tietoa, jotka vievät kohti parempaa.
Lähteet:
1. Industry Leading Digital Farming Platform Climate FieldView™ Launches in South Africa https://climate.com/press-releases/fieldview-launches-in-south-africa/
2. Bayer, Microsoft Enter into Strategic Partnership to Optimize and Advance Digital Capabilities for Food, Feed, Fuel, Fiber Value Chain. November 17, 2021. https://www.climate.com/press-releases/bayer-microsoft-strategic-partnership/
3. Microsoft reaffirms its commitment to the Alliance for a Green Revolution in Africa to support digital transformation in agriculture. September 22, 2020 https://news.microsoft.com/en-xm/2020/09/22/microsoft-reaffirms-its-commitment-to-the-alliance-for-a-green-revolution-in-africa-to-support-digital-transformation-in-agriculture/
4. https://farmhack.org/tools
5. Agri Food Data Space Finland. Älymaatalous 2030 -virtuaalityöpaja 30.9.2020. https://kalenteri.maaseutu.fi/wp-content/uploads/events/7439/62c8658c7338531ccccd8b7a3af7fed1.pdf
6. Athmann, M., Bornhütter, R., Busscher, N. et al. An update on image forming methods: structure analysis and Gestalt evaluation of images from rocket lettuce with shading, N supply, organic or mineral fertilization, and biodynamic preparations. Org. Agr. (2021). https://doi.org/10.1007/s13165-021-00347-1
Sari Kalliokoski