Yksi Kurkirahaston päämääristä on löytää uusia tapoja omistaa ja hallita maata. Tässä kirjoituksessa avataan vähän maanomistukseen liittyviä maailmanlaajuisia ongelmia, jotka osaltaan luovat perusteita sille miksi uusia toimintatapoja tarvitaan. Nopeasti voisi ajatella etteivät tässä mainitut ongelmat koske meitä suomalaisia, mutta osa niistä on meillekin jo arkipäivää. Räikeimmiltä ongelmilta olemme vielä välttyneet. Toistaiseksi olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on vielä mahdollisuus muuttaa suuntaa ja löytää uusia ratkaisuja. Esimerkiksi maaomistuksen keskittymisen päästyä liian pitkälle voi muutos olla mahdoton. Tässä tekstissä esitämme vähän taustaa maailmantilanteelle ja jatkossa keskitymme siihen millaisia ratkaisuja voimme yhdessä löytää, jotta tulevaisuus olisi hedelmällisempi meille kaikille.
Maakysymys
Maailmanlaajuisesti ruuantuotanto on vaikeuksissa. Yksi merkittävistä haasteista on niin sanottu maakysymys, eli se kuka omistaa ja kuka käyttää maata ja mihin tarjoitukseen ja kuka siitä hyötyy. Äkkiseltään tulee mieleen, että nämä ongelmat koskevat vain kolmansia maita, eikä niitä ole Euroopassa, saati sitten Suomessa. On totta, että ongelmat ovat mittaluokaltaan suurempia köyhissä maissa, mutta kuten Euroopan Unionin vuonna 2015 tekemästä selvityksestä käy ilmi, on Euroopassakin vakavia maaomistukseen liittyviä ongelmia, jotka uhkaavat Euroopan ruokaturvallisuutta, ruokaomavaraisuutta, maaseudun kehitystä ja elinvoimaisuutta sekä ympäristöä. Maataloudessa ollaan siirtymässä suuriin teollisesti toimiviin tehomaatiloihin. On selvää millaiset laajakantoiset vaikutukset tällaisella suuntauksella voi olla.
Tässä ns. maakysymyksessä on oikeastaan kolme toisiaan vahvistavaa merkittävää tekijää; maaomistuksen keskittyminen, maakaappaus ja maanhankinnan vaikeus. Englanniksi näistä käytetään termejä; land concentration, land grabbing and ‘entry denial’
Maaomistuksen keskittyminen
Euroopassakin on käynnissä laajamittainen ja nopea viljelysmaan keskittyminen yhä harvempiin käsiin. Esimerkiksi vuonna 2010 vain 3% maatilayrityksista kontrolloi puolta Euroopan maatalousmaasta ja 80% maatilayrityksistä vain 12%. Muutoksesta ovat kärsineet eniten pienet perhetilat, joiden määrä on vähentynyt. Suomessa maatilojen määrä tippui vuosina 2000 ja 2012 välillä 78 000 tilasta 55 000 tilaan ja samalla keskikoko kasvoi 28 hehtaarista 40 hehtaariin. Tilojen määrän ennustetaan jatkavan vähenemistään.
Maakaappaus
Huolestuttavaa on se, että maa- ja maataloustuotteiden johdannaismarkkinat* kasvavat nopeasti. Vaikka maatalustuotannon määrä on kasvanut vain vähän viimeisen kymmenen vuoden aikana on elintarvikekaupan johdannaismarkkinoiden volyymi kymmenkertaistunut. Ruuan hinnalla siis keinotellaan ja mukana on myös suomalaisia sijoittajia.
Keskittymisen ohella, käynnissä on laajamittainen maanostoryntäys, josta käytetään yleisesti termiä maakaappaus. Maakaappaus lähti vauhdilla käyntiin maailmalla vuoden 2007 ruokakriisin jälkeen. Tällöin peruselintarvikkeiden hinnat nousivat ja sijoitusmarkkinat kiinnostuivat maasta sen tuotto-odotusten vuoksi. Eniten maahan investoivat suuren mittaluokan ruuantuotantoon erikoistuneet yritykset. Maakaappaukseen osallistuu myös valtioita, jotka ovat huolissaan omasta ruokaturvallisuudestaan ja hankkivat maata valtiollisten yritysten tai sijoitusrahastojensa avulla.
Myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdyt sitoumukset biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi ovat aihettuneet kiinnostusta maan hankintaa. Maata ostavat myös pankit, erilaiset sijoitusrahastot sekä eläke- ja vakuutusrahastot, jotka hajauttavat portfolioitaan perustamalla maataloussijoitusrahastoja.
Eniten maakaappuksia tehdään Aasian eteläisissä maissa, Brasiliassa ja Afrikassa. Europpassa suosituimia kaappauskohteita ovat Romania, Bulgaria, Unkari ja Puola. Esimerkki tyypillisestä maakaappauksesta on Libanonilainen Maria Group, joka omistaa 65 000 hehtaarin maatilan Romaniassa, jossa tuotetun lihan ja viljan se kuljettaa suurimmaksi osaksi lähi-itään.
*Johdannaismarkkinoilla on paljon erilaisia rahoitustuotteita, joille yhteistä on että niiden arvo perustuu johonkin toiseen tuotteeseen. Johdannaissopimuksia voi myös myydä eteenpäin. Esimerkiksi johdainaispositiot ovat sellaisia, joilla veikataan nouseeko vai laskeeko jokin hinta tulevaisuudessa.
Maanhankinnan vaikeus ja sukupolvikysymys
Olemme tilanteessa, jossa pääoma määrittelee pääsyn maatalouden piiriin. Maan hinta on noussut hurjasti ja nuoren aloittelevan viljelijän on vaikeaa tai jopa mahdotonta ostaa maata. Sama koskee jo toimivia maatalousyrittäjiä ja erityisesti pieniä perhetiloja. Peltomaan ostamiseen tarvitaan pääomaa ja maatilat ovat usein henkilöyrityksiä, jolloin oman pääoman hankkiminen on vaikeaa tai mahdotonta ilman merkittävää riskiä. Tilanne johtaa vakavaan sukupolvikysymykseen. Jo nyt viljelijöiden keski-ikä Euroopassa on korkea ja vain 7,5 prosentilla tiloista viljelijä on alle 35-vuotias. Yli puolella tiloista viljelijä on yli 50-vuotias. Millainen rakennemuutos odottaa harmaantuvaa maataloutta, jos nuoret eivät pysty aloittamaan itsenäisinä viljelijöinä?
Tilanne Suomessa
Peltojen kauppa- ja vuokrahinnat ovat nousseet Suomessa yhtäjaksoisesti Suomen EU jäsenyyden ajan. Kauppahinta on noussut voimakkaammin kuin vuokrat. Tälläinen kehitys on seurausta hinnannousuun liittyvistä spekulaatioista ja odotuksista ja on syntynyt hintakupla. Pellon hehtaarihinta on meillä eurooppalaisittain matalalla tasolla. Itä-Euroopan maiden lisäksi, joissa maakaappaukset ovat käynnissä, vain Ruotsissa ja Ranskassa hehtaarihinnat ovat Suomea alhaisemmat. Tässä mielessä suomalaiset pellot saattavat olla tulevaisuudessa sijoittajien mielessä.
Maataloustuet ovat merkittävässä osassa viljelijän tulonmuodostusta. Tukien osuus kokonaistuotosta on keskimäärin 34% ja tuotantokustannukset ovat ilman viljelijän palkan huomioimistakin merkittävästi korkeammat kuin myyntituotot. Nykyisellä toimintakulttuurilla tuet ovatkin edellytys kotimaisella tuotannolle. Seurauksena on tukien pääomittuminen pellon hintaan tai vuokrapeltojen kohdalla tuet valuvat maanomistajille jotka itse eivät viljele. Luonninvarakeskus toteaakin raportissaan osuvasti, että ”pellon omistaminen on sijoitustoimintaa, ei viljelystoimintaa”.
Ratkaisuja tulevaisuuden maanomistukseen
Suomi on omalla tavallaan poikkeuksellinen maa, jossa on mm. jokamiehenoikeudet luovat omanlaisensa suhteen suomalaisten ja maan välille. Meillä on siten hyvä pohja tuoda uusia ajatuksia peltomaan omistuksen saralle. Lisäksi maan hinta on vielä kohtuullinen ja jollakin tavalla tavoitettavissa, varsinkin jos sitä ei kukaan joudu yksin hankkimaan. Me Kurkirahastossa uskomme, että suomalaiset ovat valmiita liittymään edelläkävijöiden joukkoon ja näyttämään mallia siitä miten kaikille elintärkeä ruuantuotanto voidaan pitää markkinavoimien mylläyksen ulkopuolella. Kun löydämme keinot irrottaa peltomaa kauppatavaran ominaisuudesta, voimme löytää keinoja turvata puhdas, omissa käsissämme oleva ruokatulevaisuus.
Näistä mahdollisuuksista jatkamme myöhemmissä kirjoituksissa lisää.
Taustamateriaalia:
EU 2015. Extent of farmland grabbing in the EU. Study requested by European Parliament's Committee on Agriculture and Rural Development. Authors: Transnational Institute: Sylvia Kay, Jonathan Peuch, Jennifer Franco
http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/540369/IPOL_STU(2015)540369_EN.pdf
KEPA 2012. Kaapattu maa – Globaalin maanostoryntäyksen voittajat ja häviäjät. Kepan ajankohtaiskatsaukset 9, 2012.
https://www.kepa.fi/tiedostot/julkaisut/kaapattu-maa.pdf
Luonnonvarakeskus (Luke) 2015. Pellervo Kässi, Olli Niskanen ja Heikki Lehtonen Pellonhankinnan vaihtoehdot, kustannukset ja peltomarkkinoiden toimivuus. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 30/2015.
http://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/486037/luke-luobio_30_2015.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Write a comment